Torstaina mun pari ystävää kysyi, että jos nähtäis perjantaina ja mä lupasin mennä. Sitten ne myöhemmin illalla kuitenkin päätti, että ne haluu mennä ravintolaan. Mä selasin sen paikan ravintoloiden listoja läpi (ne halus vasta sit päättää fiiliksen mukaa et mihin mennää ku nähää) loppuillan ja mietin moneen kertaan, että pitääkö vaan ilmottaa, etten tuu ollenkaan.
Se stressas mua koko ajan ihan sikana ja mun ruoka rytmi, jonka olin noiden viiden päivän aikana saanut jo suht siedettäväksi, meni pilalle. Ensin en oikein pystyny syömään ja sit se meni siihen, että söin kaks vanukasta ja oksensin. Voi helvetin perse.
No mentii sit illalla syömään ja tilasin salaatin, jossa oli oikeesti noin puolet fetaa. Söin siitä kurkut, tomaatit, salaatin, vesimelonit ja ananakset. Närpin sitä salaattia itku kurkussa samalla yrittäen jutella ja hymyillä mun kavereille. Ne katteli mun lautasta vähän oudosti ku siinä oli puol lautasta feta-paloja, viinirypäleitä ja hiukan punasipulia ja en syönyt niitä leipiäkään.
Mua ahdistaa vieläkin. Mulla on taas hirveä halu laihduttaa, ei tee mieli syödä ja tekis mieli nytkin oksentaa, vaikken oo moneen tuntiin mitään syönytkään. Ärsyttää. Olis ehkä pitänyt jäädä kotiin vaan. Mutta pakko yrittää jatkaa tänään samanlailla ku oon ne viis päivää syöny.
Mikä vitun idea tässäkin tekstissä oli. Kuulostaa säälittävältä tekaistulta tekstiltä. Mutta ei se oo. Mutta mun ajatukset ei nyt vaan tahdo pysyä koossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa omat ajatuksesi, vinkkisi, huolesi tai mitä vaan pääsi sisällä liikkuu, jos siltä tuntuu. :-)