En tiedä, miksi mä edes pidän tätä blogia? En yritä parantua, en yritä laihtua (kai), en tiedä olenko terve vai sairas vai jotain siltä väliltä. Lillun vain jossain typerässä välitilassa, tyhjyydessä, tiedottomuudessa.
Välillä vihaan kehoani. Sitten en mieti kroppaani ollenkaan.
Välillä syön mitä vain huoletta. Sitten lasken kalorit yhdestä kurkkuviipaleesta.
Välillä makaan kotona sängyssä. Sitten juoksen itku kurkussa.
Välillä tungen sormia kurkkuun minkä kerkiän. Sitten on aikoja, etten edes jaksa ajatella meneväni oksentamaan.
Ravaan joka aamu vaa'alla ja tänään siitä oli patteri loppu, enkä meinannut löytää uutta, joten sain itku-raivo-kohtauksen, kunnes sitten yhtäkkiä löysinkin sen ihan nenäni edestä.
En oo sairas. En oo terve. En ole mitään. Mä vaan oon, mutten kuitenkaan oo. Kaikki on niin turhaa. Mä en ikinä tule saavuttamaan mitään.
