En mä sitä sinänsä ihmettele, sillä tiedän että oon syönyt liikaa ja en oo liikkunu juuri yhtään. Mua vaan inhottaa, kun en ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa.
Mä kyllä tiedän, miten painoa voi pudottaa. Kaikkihan sen tietää: syö vähemmän kuin kulutat. Kuulostaa naurettavan helpolta. Eikö?
Sen toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. En saa itseäni liikkeelle, ja jos saankin, niin yleensä silloinkin teen sen kyyneleet silmissä tai muuten on henkisesti tosi paha olla. Kun sitten oon saanut liikuntasuorituksen tehtyä, vihaan itseäni taas lisää, koska olisinhan voinut juosta vielä 2km pidempään tai tehdä 100 vatsalihasliikettä enemmän jne.
Ei liikunta ees oo se ratkasevin asia. Kyllähän se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja kuluttaa energiaa, mutta tosi asia on, että se mitä laittaa suuhunsa, on paljon olennaisempi asia. Vaikkei liikkuis yhtään, pystyy laihtumaan, kunhan syö riittävän vähän. Toisaalta, vaikka liikkuisi paljon, ei se estä lihomista, jos silti syö hevosen edestä.
Mä vihaan sitä, kuinka mun syöminen on niin hallitsematonta. Ei auta vaikka mä kuinka hokisin itselleni kaiken maailman tsemppilauseita ja katsoisin thinspoa. Mun päässä oikeesti välillä sumenee ja mä vaan syön vaikka olis pahakin olo. Sitten mä tajuan jossain vaiheessa mitä mä oikeesti teen ja lopetan. Mut se on jo liian myöhästä. Sit mua vituttaa ja kuvottaa ja häpeän itseeni taas entistä enemmän. Seuraava kohde onkin sit vessa tai suihku, jotta voin oksentaa.
Tää on henkisesti niin vitun raskasta. Se vie ihan helvetisti voimia ja turhauttaa ja saa epätoivoseksi. Ja sen lisäksi se estää laihtumisen, mikä lisää pahaa oloa entisestään. Mä oon niin loppu. En ymmärrä miten tästä pääsee eroon?
Mä pelkään jatkuvasti, että tää kääntyy siihen, että mä ahmin kaapit tyhjiksi ja oksennan ja sama uudestaan ja uudestaan. Tiedän, ettei mun tilanne oo vielä päässyt niin pahaks mitä se oikeesti vois olla. Mä en ahmi järkyttäviä määriä, vaikka syönkin ihan liikaa. Mun päivän syödyt kalorit ei oo ikinä ylittäny 3000, en tiedä onko ollut niinkään paljon koskaan, mutta tää on silti vitun iso ongelma. Mä en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa omat ajatuksesi, vinkkisi, huolesi tai mitä vaan pääsi sisällä liikkuu, jos siltä tuntuu. :-)